Kädessä pidettävien ultraäänivikailmaisimien periaatteet

Lähettämällä korkeataajuisia-ultraäänipulsseja ja analysoimalla heijastuneita, taittuneita tai hajaantuneita aaltoja, jotka syntyvät, kun ultraääni kohtaa sisäisiä vikoja (kuten halkeamia, tyhjiä tai sulkeumia) eteneessään materiaalin läpi, vikojen sisäinen rakenne ja sijainti, koko ja luonne voidaan määrittää. Tämä tarkastusmenetelmä on -tuhoamaton, erittäin herkkä ja pystyy reaaliaikaiseen-seurantaan, joten se sopii erityisen hyvin kiinteiden materiaalien, kuten metallien, muovien ja komposiittien, sisäisten vikojen havaitsemiseen.

Teknisestä näkökulmasta käsin pidettävien ultraäänivikailmaisimien suorituskykyvaatimukset sisältävät ensisijaisesti taajuusalueen, tunnistussyvyyden, resoluution ja herkkyyden. Taajuusalue on tyypillisesti 0,5 - 20 MHz; Korkeataajuiset anturit (esim. yli 10 MHz) soveltuvat ohuiden materiaalien tai pintavirheiden tarkastamiseen, kun taas matalataajuiset anturit (esim. 0,5–5 MHz) sopivat paksuseinäisille materiaaleille tai syvälle{13}}vioista. Havaintosyvyys riippuu materiaalin äänen nopeudesta ja anturin taajuudesta; esimerkiksi teräksessä 1 MHz:n anturi voi saavuttaa tehokkaan useiden metrien havaintosyvyyden. Resoluutio ja herkkyys vaikuttavat suoraan kykyyn tunnistaa vikoja, ja nykyaikaiset laitteet parantavat merkittävästi signaalin selkeyttä ja häiriönkestävyyttä digitaalisten signaalinkäsittelytekniikoiden, kuten Fourier-muunnoksen ja aallokeanalyysin, avulla.